sama tyttönen / the same girl

Kaksikasvoinen nukke. Toinen puoli huolestuneennäköisenä laulaa. On varmaan joku vaikea kipale.

Ja tuo toinen taas nukkuu lintu sylissä.

Tämä laulajatar, linnunkesyttäjä on jo matkalla Ranskan pohjoisrannikolle.

The flower girl is singing looking a bit worried. Maybe it´s a difficult song. And the sleeping girl is calmly holding a bird. The same girl. Two faces.
She is already on the way to northern France.

 Ompelen pääasiassa kankaista, jotka olen jotain kautta saanut lahjaksi. Osan kankaista olen saanut blogin kautta, osan ystäviltä, tuttavilta tai tuttavien tuttavilta. Olen äärettömän kiitollinen!
Tuossa ylhäällä vielä keskeneräisenä yöpaita, jonka näin ensi kerran pelkkänä kankaanpalana vanhan ompelijattaren kodin muuttomylläkässä. Tämä värikäs palanen huuteli heti tahtovansa yöpaidaksi neito S:lle, eikä minulla ollut mitään vastaansanomista.

Isoveli totesi yöpaidasta: "Häh, onks sulla pellepuku!"
Isosisko sanoi: "Oot ihan supermies!"
Joku toinen sisko tokaisi: " Toi on tommonen moderni."

S tykkää.

Sarilta saamani Pariisin villoista tulee nukke samojen villojen kautta löytyneelle kirjeystävälle. Sarin putiikissa kävi vakavasti syöpäsairas nainen, joka ihastui nukkeihini ja toivoi kirjeystävää Suomesta. Nyt on kirjeystävä, ja niin hieno nukke tulossa kuin vain ikinä osaan tehdä. Kauheaa että joku joutuu elämään jatkuvasti sietämättömien kipujen kanssa. Jos yksi nukke voi piristää tai ilahduttaa, niin nyt sitten saa luvan onnistua tämä nukke parhaiten ja ihanimmin.

Kuulkaa. Olette kivoja. Kiitän kaikista kommenteistanne ja lahjoista ja muistamisista ja kankaista ja kaikesta. Ihan totta. Kiitos.



A Nightgown for miss S from a little piece of fun jersey someone gave me. Almost all my fabrics are gifts from somebody. Many of them by this blog . Big thanks. And thank you for comments. Means lots to me.


A doll in making, for a penpal who is terribly ill with cancer. If a doll can make a person happy then this has to become a miraculously beautiful and wonderful doll.

kotimatkalla / on the way home

Siivoaminen ja sortteeraaminen vei kaiken voimani. Nyt on kyllä järjestystä nurkissa, mutta en mielestäni iloitse siitä tarpeeksi. Mikäs vika minussa nyt on, häh! Availen kaappeja ja yritän hymyillä että: " Oi kun on ollut hän ahkera ja ihan on järjestys ja nyt on helppoa elämä!". Mutta kun ei oikein innostus iske. Sellaisesta voisi tulla alakuloinen olo, mutta tänäänpä paistoikin aurinko. " Mielenterveyspäivä", niinkuin eräs asian ilmaisi.

Unohdin ihanimman piponi oikomishoitolan pyöreään odotustilaan. Oikeasti, se aula on valtava lieriö. Ihan kuin olisi ollut jossain Millenium Falconissa tai Enterprisessä sisällä! Ensin harmittelin kun jäi kamera kotiin, mutta olisin varmaan unohtanut senkin sinne maagiseen ufoaulaan.

Kävi ilmi että lapsi oli kadottanut viikko sitten oikomiskojeensa nukkuessaan. Pohdin, josko tuota voi nielaista. Ei voi.
Pipo on edelleen kadoksissa, mutta oikomislaite löytyi kirjakaapin takaa. Löytynyt myös aivan kammottava valokuva itsestäni, suloinen piirroskopio Hokusain Aallosta, ja joku kolmas asia, joka oli ihana, mutta en nyt muista enää mikä. Saattaa olla että olen hukannut sen.

 Ontuva nokkeluuteni potkii minua jalkapuolena, joten poistun nyt lepäilemään, neulomaan uutta pipoa, ompelemaan ihanasta kankaasta jonka sain lahjaksi.


All this cleaning has taken it´s toll. I have no energy, wich leads into endless babble in finnish. Needless to say, no use in translating.
But, i did spend time in a Milleniun Falcon/ ss Enterprise shaped waiting room today! The main orthodontics building here. Next time my son will need adjusting with his teethdevice, i will remember to take my camera with me. Not for the teeth, but the building. Ofcourse.
The sun saved everything today. Lots of things that might have caused mild melancholy: like that i forgot my favorite knitted hat in that ufo-shaped waiting lobby. Or all kinds of cleaning exhaustion. But, the sun shined, and all is well.

kaikenlaista, sekavaa

Järjestelin ompelutarvikkeeni. Järjestelmällisyys on vaikeaa minulle. Ihailen sitä kyllä. Siis ihan ilman mitään sarkasmin tai katkeruuden häivääkään, ihailen. Minulta se vaan ei onnistu luontaisesti. Nyt yritän pinnistää. Elämä olisi helpompaa kun olisi järjestys kaapeissa. Ja usein järjestys on myös kaunista.
(Mutta rajansa kaikella).

 Lohdutin itseäni prosessin syövereissä juomalla rooibosta ihanasta kupista. Kirpparilöytö, joka henkii lapsuuteni neuvostoliiton ihannointia.Minulle se kaikki oli vain yhtä tanssia ja laulua ihanissa värikkäissä puvuissa. Tämä kuppi on juuri sitä. Made in USSR.

Golfhousut Liisulle. Ei löytynyt golftarvikkeita. Krokettimaila taisikin kyllä olla enemmän se, mitä hänellä oli mielessä golfista. Mainio lapsi.

Kaikenlaista, sekavaa. Juuri sellainen alku tällä viikolla. Järjestystä siihenkin, pliis.


Oh, weird beginning of the week. I´m a bit overwhelmed already. Nothing special, just a bit blurry. 


I´m really yearning for order. So trying to sort out my sewing stuff.  To be organised, that´s what i would like to be. No sarkasm here. I admire order and beeing organised. That just doesn´t come naturally to me. But i try. Oh how i try.

Look my lovely bluebirs teacup!  It´s made in USSR, and reminds me of my admiration of the country as a child. To me it was all dancing and singing, beautiful costumes, ballet, swimjumps. The cup comforted me while organised my stuff.

I made golf pants for Liisu. We have no golfgear, but a croket bat was just what she had in mind for golf.

  Vähän liiankin harmaa ehkä?     A bit too grey maybe?

  Ei hätää! Siinä on mahtitupsut!     No worries! Giant pompoms!

Värikkäät mahtitupsut, jotka saavat harmaan liivin tuntumaan reteimmältä asusteelta. Sopii hyvin suojalasien kanssa!

Ensin näin Helsingissä tytön, jonka korvaläppäpipossa oli mahtitupsut. Todella upea.
Ja sitten Nurjien Jonna teki suloisen liivin. Oh!
Ja Posy gets cozy-blogissa oli ihana harmaa liivi juuri.
Minä tein niistä innoittuneena tämän. Aika kamalan sotkuiset lisäykset tuossa kaarrokkeessa, mutta opinpahan ainakin miten niitä ei tehdä. Ensi kerralla siistimmin.
Mutta hän joka tapauksessa rakastaa liiviään. Iloitsen!


 Colourful giant pompoms, that make the vest feel so cool. Goes great together with goggles!


First i saw a young woman wearing a hat with giant pompoms. Oh the greatest! 
And then she made a sweetes vest.
And and  at "Posy gets cozy" there was the most wonderful grey vest ever also.
So, very inspired of all that, i made this. Quite messy increases there, but now i learned how not to make them. Next time tidyer.
(But she loves the vest! Yes yes!)

monot vaan puuttuu

Onneksi löytyi yksi purkukuntoinen tekele täsmälleen samaa lankaa kuin juuri puikoilla olevat pitkät sukkani.
Huh! Tämä pieni keränen ehkä juuri ja juuri riittää. Oi, kyllä se riittää! Olen jo nyt aivan hullaantunut polvisukkiini. Puoliso sanoo ihailevasti:" Noi on just niinkuin jostain 60-luvun hiihtokeskuksen mainoksesta".

Nirkkoreuna Mary Oljelta. Hän ja äitini ovat samaa mieltä siitä, että tuollaiset pienet pilkut ovat nimeltään linnunsilmiä. Malli omasta ja entisen käsityöopettajan päästä.
Eikä haittaa vaikka linnunsilmät menevät vähän kieroon tuossa jalanpäällä. Neuloin lasten orkesteriharjoituksissa. Siellä saattaa välillä vähän ote herpaantua. Kova meno.


Oh how i love these socks! Yes yes! And , what a relief to find something to unravel in the exact same yarn, because i´m kind of fighting against the odds here. That small skein i have left just has to be enough!

My husband likes the socks too. " Just like in a 60´ skiing resort ad!", he says.

The pattern for that nice hem, no, the top part of the sock, is from the old finnish traditional knits book i mentioned before, written by Mary Olki. She and my mother both agree that the name of those lovely blue spots is "bird eye". And the heel is something i learned at school.
I don´t even mind that my birs eyes are a bit lazy here and there. I was knitting at the kid´s band practise and it takes a lot of consentrating there. A bit challenging sometimes.

valtaisa / huge

Erittäin epävalokuvauksellinen uusi paras laukkuni. Livenä laukku on oikein sympaattinen rötkäle. Kankaan hulpiossa ei lukenut mitään, mutta oli joku aika vanha hassun kapoinen kankaanpala. Tulee heti mieleen lapuuskodin marimekkoverhot sieltä syvältä 70-luvun uumenista. Tykkään kankaasta kovasti ja siksi onkin tyhmää, ettei se tässä harmaassa valossa kuvaudu kauniisti. Siksi mustavalko. Saatte kuvitella. Luotan mielikuvitukseenne.

Mutta kyllä onkin kiltti ja kunnollinen laukku! Juuri tällaista uskollista toveria olen niin kaivannut! Siihen uppoaa ihan kaikki mahdollinen mukaanotettava. Sisätaskut ovat napakat ja kantohihna juuri oikean levyinen. Siis tosi leveä, ettei niska ja hartiaseutu rasitu.
Bonuksena värikäs penaali, joka on ihan mahdottoman vinokas venko. Saatan purkaa sen ja ommella uudestaan, tai sitten minua ei haittaakaan ja tyydyn venkulaan.

My new, very unphotogenic, best ever bag. It does what it promises: carries all the stuff i might need and even the ones that i don´t really need but just carry around ( to make me feel safe?).

No good pictures in this greyest of all light, wich is a shame, because i so like the brown colours of the bag. The fabric reminds me of my childhoodhome curtains, deep 70´, brown with brown, Marimekko. But, the bag really is the best and quite handsome also. You just have to believe me and imagine the rest. I trust your imagination.

I even made a colourful pencilcase so the bag would have a small friend. I might undo the pencil case and sew it anew because it is very very wonky. Or then i don´t mind wonkyness and all is well. We´ll see.

turku

neuloo vaan / just knitting

Noista valkoisista tulee polvisukat. Jos ei itselleni, niin sitten neiti S:lle. Heti keksin myös ihanan hameen, joka sopisi niin hyvin noiden kanssa.Ehkä joskus taas jaksan ommellakin jotain.

Mary Oljen kirja: "Kirjokintaista kauneimmat ja muita perinneneuleita" on ollut ahkerassa käytössä. Sieltä tuo sukkien söpö nirkkoreuna ja edellisten sukkien kierrereuna. Ei ole vaikeita, ohjeetkin erittäin selkeät.
Tykkään niin kovasti tuosta nirkkoreunasta, että virkkasin jotain samanlaista ranteenlämmittimiin, jotka jo ehdin lähettää lahjaksi.Virkkaamalla hoidin homman niin, että tein vuorotellen kamalankorkeita (kolme langankiertoa)pylväitä ja tavallisia silmukoita. Tuli oikein näyttävä röpöreuna. Harmi kun ei ole kuvaa. Kokeile kuitenkin. Kivalta näytti.

Meni nyt ihan käsitöiksi vaan.


I´m just knitting here. The white ones will be kneehigh socks. Maybe for myself, or then for miss S. I have been reading a book about finnish traditional knits. It´s old and wonderful. I´ve learned new tricks.

"Äiti! Orava! Kaksi oravaa!! KAKSI ORAVAA!". Liisulla on hauskaa aamiaispöydässä. Oravalla on herkkutarjoilu lintulaudalla.

Puolisoni pääsee osallistumaan taiteilijaystävänsä projektiin Turun kulttuuripääkaupungin avajais-spektaakkelissa lauantaina. Hän soittaa palosireeniä. En tiedä esityksestä muuta kuin että se ei ole soolo. Harjoitukset tänään. Olen ylpeä puolisostani.
( Minulla vaikuttaa olevan voimakas mieltymys puhallinsoittimiin joista lähtee kova ääni. Palosireeni lasketaan puhtimaailmassa puhallinsoittimeksi, koska se näyttää torvelta.Olen tohkeissani.)



Liisu has fun in the breafast table, watching the squirrels ( that is one very difficult word for me to pronounce). And the squirels have fun eating from the birdfeeder.


My hometown, Turku, will be one of the culture capitals of Europe this year. My husband will be participating in the opening ceremonies on saturday. He will be playing a fire alarm siren in his artistfriend´s project. I dont know more about the performance, but that it is not a solo. It will truly mighty great noise. I´m so exited.

kirjavat / iridescent

On ollut kiva päivä, vaikka vähän väsyttääkin.
Kivan päivän lomassa neuloin kirjavat sukat, joissa kokeilin kaikenlaista: sain tuon sukansuun kivasti, päättelin uudella tavalla nurjalle puolelle, tytär neuvoi miten kärkikavennuksista tulee jämäkämmät ja parasta oli neuloa molempia sukkia yhtäaikaa. Rinnakkain.
Kiva että on kirjavat sukat muistuttamassa kivasta päivästä.


Today i knitted these colourful socks, and i think it´s great that now, everytime i wear them, i will remember, that i knitted them on a very nice day.

And it really is very nice to knit socks like that, side by side.

Joskus lapaset saattavat venähtää. Tässä on käynyt niin.

Heti aloin miettiä kaikkia sanontoja, joissa mainitaan lapanen tai tumppu.

"Seistä tumput suorina" on jotenkin ehkä tenhoavin. Tai sitten vaan muistin pelkästään tylsiä sanontoja.
Tulee kyllä voimakas mielikuva, kuva mieleen, siitä että joku onneton seisoo jossain luistinradalla tumput suorina. Olen varmaan joskus seissyt kun tulee niin mieleen se luistinratakin.


Sometimes knitted mittens may strech. Here it has happened.

hitaasti / slowly

Hidasta. Juu. Raukeus on vallannut jäsenet. Ruumiinjäsenet ja perheenjäsenet.
Hitaudesta tuli mieleen kertoa, että neiti S sai joululahjaksi etanan. Hups, akaattikotilon. Jättimäiseltä etanalta se näin harjaantumattoman silmään näyttää. Jotakuinkin kerran päivässä sitä itketään kun luullaan kuolleeksi, ja sitten riemuitaan kun se fletkuileekin esiin ja syö päärynää.
Seurailen tätä hidasta draamaa siemaillen hyvää yrttijuomaa, joka on pakattu kauniisti. Kiva kun on kauniit pakkaukset. 
Kaikkein kamalinta hitauden tilassa on yrittää löytää uudet talvikengät. Kaupasta. Voi että miten vihaankaan (vihaan, kyllä, vihaan!) kaupoissa käyntiä.Mutta ihan vaan rentoa vihastusta, joka ilmenee sellaisena sisäänpäinkääntyneenä apaattisuutena.
Että jos näet jonkun tuijottamasta kaukaisuuteen kenkäkaupan nurkassa, niin se olen minä.


Very slowly, everything. If my pace now somehow depicts the rhytm of the coming year, it should be named after a snail. The whole year.
Oh, and that is what miss S got as a xmas present: a giant snail. She had been wishing for  a pet snail over a year and now i finally gave in.( We are super allergic to animals. Just in case you wondered ).
So i´m slowly sipping herbaltea that´s packaged so beautifully, watching how S is taking great care of her giant snail, crying once a day because she thinks it died, and  then rejoying about the fact that it didn´t. Snails are though.

tässä ihan / just here