Siivoaminen ja sortteeraaminen vei kaiken voimani. Nyt on kyllä järjestystä nurkissa, mutta en mielestäni iloitse siitä tarpeeksi. Mikäs vika minussa nyt on, häh! Availen kaappeja ja yritän hymyillä että: " Oi kun on ollut hän ahkera ja ihan on järjestys ja nyt on helppoa elämä!". Mutta kun ei oikein innostus iske. Sellaisesta voisi tulla alakuloinen olo, mutta tänäänpä paistoikin aurinko. " Mielenterveyspäivä", niinkuin eräs asian ilmaisi.
Unohdin ihanimman piponi oikomishoitolan pyöreään odotustilaan. Oikeasti, se aula on valtava lieriö. Ihan kuin olisi ollut jossain Millenium Falconissa tai Enterprisessä sisällä! Ensin harmittelin kun jäi kamera kotiin, mutta olisin varmaan unohtanut senkin sinne maagiseen ufoaulaan.
Kävi ilmi että lapsi oli kadottanut viikko sitten oikomiskojeensa nukkuessaan. Pohdin, josko tuota voi nielaista. Ei voi.
Pipo on edelleen kadoksissa, mutta oikomislaite löytyi kirjakaapin takaa. Löytynyt myös aivan kammottava valokuva itsestäni, suloinen piirroskopio Hokusain Aallosta, ja joku kolmas asia, joka oli ihana, mutta en nyt muista enää mikä. Saattaa olla että olen hukannut sen.
Ontuva nokkeluuteni potkii minua jalkapuolena, joten poistun nyt lepäilemään, neulomaan uutta pipoa, ompelemaan ihanasta kankaasta jonka sain lahjaksi.
All this cleaning has taken it´s toll. I have no energy, wich leads into endless babble in finnish. Needless to say, no use in translating.
But, i did spend time in a Milleniun Falcon/ ss Enterprise shaped waiting room today! The main orthodontics building here. Next time my son will need adjusting with his teethdevice, i will remember to take my camera with me. Not for the teeth, but the building. Ofcourse.
The sun saved everything today. Lots of things that might have caused mild melancholy: like that i forgot my favorite knitted hat in that ufo-shaped waiting lobby. Or all kinds of cleaning exhaustion. But, the sun shined, and all is well.