
"Tuntuu kun olis pudonnut flyygeli päähän", totesi urkurianoppini puhelimessa. Ajatelkaas, hän sai flyygelin. Sellaistakin siis saattaa tapahtua. Varokaa vaan.
Kaikki kävi niin nopeasti, että kun anoppi ilahtuneena päätti ottaa lahjan vastaan, olikin uljas soitin jo matkalla kohti Turkua. Tilanahtauden vuoksi soitin päätyi meille. Keskiyön tunneilla urheat kuljetusfirman miehet purkivat vähän eteistämme, ja esittivät niin kerrassaan verratonta puusketta ja puhinaa että useat kätilöt olisivat jo puhjenneet kyyneliin. Se oli oikea jännitysnäytelmä.

Olohuonetetris on vielä kesken, mutta olemme jo iloisia lainaflyygelistämme. Soitin on tietysti ihan tolkuttoman epävireessä kaiken roudaamisen jäljiltä, mutta mieheni onkin ilahduttanut minua soittamalla valittuja paloja siitä ainoasta kappaleesta, joka kuulostaa mahtavalta myös kapakkavireisenä:
Maple leaf rag.

Ja sitten jotain ihan muuta: kudoin itselleni vihreän version Lissun punaisesta piposta. Vähän sotkua tuolla kavennuksissa, joo, mutta ei haittaa. Tupsu puuttuu vielä.
Olipahan muuten tosi hankala kuvattava. Tämä on paras kuva niistä kymmenistä otoksista.
Shortly: My musician mother in law got a grand piano as a gift. Things like that can happen, so be aware. The valiant instrument didnt fit in her home, so after some livingroom tetris, the giant lives now with us. It is very out of tune after all that moving and tossing and pulling. The piano movers had to tear down a little piece of our hall way to get it thru. It really was quite tensed, almost like birthgiving. So, my husband has entertained me with playing parts of the only piece of music that actually sounds cool even if out of tune: Maple leaf rag.And then, something complitely different: I made a green version of Liisu´s red hat for myself. The tassel still missing and some errors in the decreasing, but i like it anyway. And boy, was that hard to photograph! That is the best pic of many many trys.